Aamulla Erin soitti kotisiivouspalveluun, sillä hän tahtoi apua kodin ylläpitoon, nyt kun jälkikasvuakin oli tullut ja jos onnistaisi, niin lisää tulisi. ”Erin Koivisto täällä hei. Tahtoisin meille taloudenhoitajan. Niin, sellaisen joka siivoaa paikat. Kyllä, hyvin käy. Selvä, kiitos kuulemiin.”  Erin lopetti puhelun tyytyväisenä, sillä nyt hänen ei tarvitsisi stressata taloudenhoidosta niin paljoa kun oli ammattilainen apuna, Jonnesta kun aina ei voinut olla niin varma. Hän saattoi eräänä päivänä maata koko päivän sängyssä tai sohvalla mitään saamattomana vätyksenä ja toisena taas hyöri talossa kuin mikäkin taloushirmu. ”Huvittava mies”, Erin hykerteli huvittuneena, sillä kaikesta huolimatta hän rakasti Jonnea enemmän kuin ketään muuta koskaan.

 

 

 

Puuhattuaan keittiössä ja ruoan tehtyään Erin päätti käydä pitkälleen. Hän kuitenkin heräsi tuttuun tunteeseen vatsassa, ja tiesi mitä tämä tarkoitti: lisää jälkikasvua oli tulossa! Hän ryntäsi heti kertomaan Jonnelle, joka oli lastenhuoneessa lukemassa, ja sinne päästyään hän tunsi kuinka hänen mahansa pompahti! ”Hihii, Jonne nyt se pompahti! Jonne, katso! Hihii..”, Erin kikatti jännityksissään. Vatsaan ei koskenut yhtä paljon kuin silloin kun hän odotti Jania, mutta tuntui kuin vatsa olisi nyt paljon … täydempi. Ja raskaushan oli vasta alkuvaiheillaan.

 

 

 

”Kulta, mitä sinä luet?”, Erin kysäisi Jonnelta. ”Päätin perehtyä lasten kasvatukseen, sehän on nyt meille hyvinkin ajankohtaista, eikö?”, Jonne myhäili tyytyväisenä irrottamatta katsettaan kirjasta. ”Olet aivan oikeassa. Tuota, minä käyn pienille nokosille. Voitko hoitaa Janin, mikäli hän herää?” ”Juu juu”, Jonne vastasi edelleen katse kirjassa. Erin myhäili huvittuneena mennessään makuuhuoneeseen. ”Voi tuota miestä. Taas se on niin uppoutunut omiin touhuihinsa..”

 

 

 

 

 

Mutta Jonnen rauha järkkyi kun Rico yllättäen kävi merkkaamassa lastenhuoneen maton! ”Hyi, tuhma koira! Miksi sinä tuolla tavalla teit? Kyllähän sinä tiedät, ettei sisälle pissitä.” Rico näytti kuitenkin niin alistuvalta, ettei Jonne viitsinyt koiraa sen enempää läksyttää. Ehkä se uskoisi kerrasta.

 

 

 

Tällä välin Erin oli herännyt nokosiltaan ja päätynyt keräämään appelsiineja. Harmi, etteivät appelsiinit tällä kertaa olleet kovin hyvälaatuisia, minkä vuoksi niitä ei voinut kerätä omaan kaappiin. Mutta ainakin niistä sai hyvän hinnan, jos ei muuta. ”Kunhan lapset kasvavat isommiksi, minulle jää hyvää aikaa keskittyä puutarhanhoitoon. Toivon mukaan..” Erin nimittäin toivoi hartaasti, että hän saisi kasvattaa monia vihanneksia ja hedelmiä, sillä se oli hänen suuri unelmansa; saada ruoka-ainekset omasta pellosta.

 

 

 

Sisälle lähtiessään Erin tunsi taas mahansa kasvavan!  Nyt hän oli melkein varma siitä, että vatsassa oli useampi kuin yksi asukki! ”Onpa tämä jännittävää. Tuskin maltan odottaa kunnes vauvat syntyvät..”

 

 

 

Iltapalaksi Erin päätti ottaa ylijäänyttä juustokakkua, jota hän kattoi Jonnellekin. Mutta tuskin Jonnelle maistui, kun rouva kävi päästelemässä tuhnuja hänen kakulleen! Hyvänen aika Erin, missä ovat käytöstapasi? Odottava äiti ja vielä mitä..

 

 

 

Päivä olikin ollut raskas Erinille, jonka vatsa vain kasvoi kasvamistaan. Niinpä hän päätti käydä aikaisemmin yöunille. ”Oi miten ihanalta tuo peti näyttääkään. Taidanpa mennä heti nukkumaan”, hän ajatteli. ”Jonne, tuletko jo nukkumaan?” ”Tulen kohta, syön vain pientä iltapalaa”, mies huusi vastaukseksi.

 

 

 

Erin nukahti äkkiä mutta Jonne sen sijaan ei saanut unenpäästä kiinni. Hän pyöri vuoteessa ja mietti kaikenlaisia asioita, kunnes päätti käydä polkemassa kuntopyörällä. ”Ehkä kuntopyörällä polkeminen väsyttäisi sen verran että saisin nukuttua..”, Jonne pohdiskeli.

 

 

 

Jonnen sitten ajellessa pyörällä, Erin tunsi vatsassaan kasvavaa kipua. Tuttu tunne, jälleen. Supistukset alkoivat! ”Oiii, nyt ne syntyvät!”, Erin voihki.

 

 

 

”Jonne, tee jotain! Älä vain seiso siinä!”, Erin käskytti miestään, joka oli tullut juosten paikalle heti kun oli kuullut vaimonsa huutavan.

 

 

 

Äkkiä kipu lakkasi, yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, ja Erinin sylissä makasi pieni, suloinen poikavauva! ”Jonne, katso, me saimme pojan! Toinen poika!”, Erin lässytti ja halasi lastaan.

 

 

 

Annettuaan lapsen Jonnelle ja Erin tunsi äkkiä vatsassaan outoa nipistelyä. Tällaista hän ei olutkaan tuntenut Janin syntymän jälkeen. Tunne oli sikäli uusi, mutta kuitenkin tuttu. Tuntui aivan siltä kun …

 

 

 

Aivan siltä kuin syntyisi toinen pienokainen! Erin oli ollut oikeassa! ”Saimme kaksoset! Jonne, näetkö! Oi katso, se on tyttö! Hurraa! Saimme tytönkin!”, Erin hihkui onnessaan.

 

 

 

”Hyvänen aika, kaksoset! Herranjestas!”, Jonnekin hämmästeli. Vaikka hän olikin erittäin yllättynyt, hän oli myös erittäin onnellinen. Parempaa lahjaa hän ei ollut voinut elämältä toivoa; vaimo ja kolme lasta, kaunis koti, hyvä työ.. Juuri sitä mitä miessim voi vain toivoa!

 

 

 

Jonne [vihreän haisun ympäröimänä] uskaltautui tutkimaan lähemmäs uusina tulokasta; poikavauva oli saanut luvan jäädä lattialle. ”Voi herranlettas, onpas hän suloinen!”, Jonnekin ihasteli. ”Go go pikkuinen!” ”Eikö tuo ole hieman tarpeetonta”, Erin tuhahti mutta ei voinut kuitenkaan olla hymyilemättä. Mieshän oli aivan hullaantunut uusista tulokkaista :) [Pojan nimeksi muuten tuli Joni ja tytön Jonna. Tämmöinen J-katras x)]

 

 

 

Talo myös kunnostettiin pikkuisten syntymän kunniaksi; kunhan he kasvaisivat isoiksi, vahassa kodissa ei riittäisi tila koko perheelle. Niinpä talo pistettiin maan tasalle ja kaikki esineet myytiin, ja vanhan talon paikalle nousi uusi ja sitäkin suurempi, kaksikerroksinen talo. [Tässä kuvassa vain talon alakerta, yläkertaa ei ollut enää varaa sisustaa. Ja pelkästään alakerran sisustaminen maksoi semmoiset 60 000 (?) simeleonia! Ei uskoisi. Herrajumala, kuinkahan paljon yläkerran sisustaminen maksaa.? Toivottavasti vanhemmat saavat hyvät bonukset työstä.] No, tässä pientä esittelyä: ulko-ovesta tultaessa tullaan pieneen eteiseen, josta sitten päästää suurempaan eteiseen. Suuresta eteisestä päästään oikealla puolella olevaan vessaan ja vanhempien makuuhuoneeseen sekä vasemmalla puolella olevaan keittiöön. Eteinen onkin sitten yhdistetty olohuoneeseen, ja olohuoneesta päästään takkahuoneeseen, mistä päästään takapihalle, jossa on uima-allas ja kasvihuone.

 

 

 

Koska Jonne lupasi hoitaa kaikkia kolmea pienokaista, Erin päätti omistautua naapurien tiirailulle. ”Haha, tuollahan nuo Lehmusahot näyttävät riitelevän. Taitaa olla kunnon perheriita meneillään.”, Erin ajatteli innoissaan. Että muiden tiirailu osasikin olla jännittävää!

 

 

 

Eräs suivaantunut naapuri ei kuitenkaan ollut samaa mieltä Erinin kanssa. Tosin Janus Goottila ei taida olla mistään samaa mieltä kenenkään kanssa. ”Senkin typerä naikkonen, mitä sinä toisia tuolla tavoin tiiraat? Ajattele muitakin, äläkä vain itseäsi!”, Janus raivosi Erinille.

 

 

 

”Kuulehan nyt, setä, on sinullakin tavoissasi parantamista! Juoksentelet vain räyhäämässä toisille ja häiritset muiden kotirauhaa. Että eipä sinulla ole mitään valtuuksia komennella minua!”, Erin räyhäsi takaisin. ”Alahan laputtaa siitä ennen kuin minä suutun”, Erin uhkaili, ja onneksi Janus tajusi vihjeen ja lähti. [Varsinainen pahanilmanlintu koko äijä.]

 

 

 

Januksen lähdettyä Erin päätti rentoutua shoppailureissulla. Hän oli hieman ajatellut muuttaa ulkonäköään, joten uusien vaatteiden ostaminen oli välttämätöntä, ja kampaajallakin voisi käydä. Toivottavasti Janus ei löytäisi kaupungille riehumaan…

 

 

 

Hieman ennen herra Goottilan väliintuloa, Koivistojen talouteen oli saapunut taloudenhoitaja Remukka Happonen. Remukalla riitti töitä, sillä joku oli onnistunut levittämään roskapöntön sisällön pitkin katuja. Myös ikävän näköinen auto ajoi talon eteen; laskut oli jätetty maksamatta ja ulosottomiehen oli aika astua kehiin.

 

 

 

Mielipuolinen ilme kasvoillaan ulosottomies lähestyi taloa. ”Imaisen kaiken arvokkaan tähän aseeseeni”, hän hykerteli.

 

 

 

Onneksi mies tyytyi vain imaisemaan talon leveän peilin mukaansa, ja jätti muut huonekalut paikalleen. Ja uusi peili saatiin pian ostettua. [Miksi ulosottomiehillä on noin hölmöjä tai ilkeitä ilmeitä? :D]

 

 

 

Tällä välin Erin oli ehtinyt ostarille asti. Koska hänellä oli huutava nälkä, päätti hän pistäytyä ensimmäiseksi ravintolassa. ”Tahdotte siis tilata päivän annoksen?”, tarjoilija kysyi kohteliaasti. ”Kyllä, niinhän minä sanoin”, Erin vastasi hörpäten vesilasistaan. Tarjoilija lähtikin..

 

 

 

.. ja palasi pian Erinin tilaaman annoksen kanssa. Annos oli hieman niukemman näköinen kuin mitä Erin oli ajatellut, mutta hyvältä se ainakin maistui, ja sehän oli tärkeintä.

Syötyään pääruoan Erin tilasi jälkiruoaksi uunijäätelöä.

 

 

 

Tarjoilija toikin jälkiruoan iloisen näköisenä ja toivotti hyvää ruokahalua. ”Kiitos, kiitos.” ”Mitä mieltä olitte muuten pääruoasta?”, tarjoilija muista vielä kysyä. ”Kuinka niin?”, Erin tiedusteli. ”No, kokille on tärkeää antaa palautetta.” ”Oli se hyvää mutta muuten annos oli aika.. niukka.”  ”Selvä, välitän tiedon kokille.” ”Toivottavasti hän ei loukkaannu”, Erin sanoi pahoittelevan näköisenä. ”Ei tietenkään, kuuluuhan hänen saada palautetta”, tarjoilija myhäili ja häipyi keittiöön.

 

 

 

Erin päätti tutustua jälkiruokaan, mikä oli yllättävän vaikeaa. ”Hemmetin jäätelö, pysyisit edes tässä haarukassa”, Erin manaili ja kesti aikansa, ennen kuin hän pääsi maksamaan laskun ja jatkamaan matkaa kampaajalle.

 

 

 

Kampaajalla hän yllättyi; siellä ei ollut lainkaan ruuhkaa. Kolme nuorta miestä seisoskeli tuolien vieressä, ja Erin valitse tyylitietoisimman (?) näköisen. Ehkä hän ymmärtäisi millaista hiustenleikkuuta Erin tarvitsi.

 

 

 

”Hei, olen Antero.”, nuorukainen esitteli itsensä. ”Minkälainen muodonmuutos teille saisi olla?” ”Tahtoisin hiustenleikkuun”, Erin selitti. ”Sellaisen, missä vasemmalle puolelle jää sellainen puoliotsatukka ja oikealla puolella hiukset ovat kiinni poninhännällä… Tuota noin, ymmärsitkö?” ”Luulisin”, Antero vastasi. ”Katsotaan mitä tästä tulee.” ”Ei oikein hyvältä vaikuta”, Erin ajatteli. ”Pitikö minun tulla tällaiselle amatöörille hiustenleikkuuseen..”

 

 

 

Niin, ehkei kuitenkaan olisi pitänyt. Antero kävi kyllä työhön käsiksi ja hiustuppoja lenteli, toivottavasti ei saksisi aivan vääristä paikoista…

 

 

 

Vielä mitä!! Anterohan onnistui MEIKKAAMAAN Erinin aivan järkyttävän näköiseksi! Ei tietoakaan hiustenleikkuusta. ”Voi kamala, mitä sinä minulle oikein teit!”, Erin parahti. ”Tuota, suokaa anteeksi..”, Antero takelteli. ”Olen vasta valmistunut, ja pieniä virheitä  voi sattua..”

 

 

 

”Onko tämä sinusta PIENI virhe!? Kuule, minusta tämä on hyvinkin suuri. Taidan tehdä tästä valituksen. Kuka sinun pomosi on?” Erin tulistui. ”Voi, älkää! Hyvitän tämän teille! Saatte nyt ilmaisen hiustenleikkuun hyvityksenä tästä, mikäli ette tee valitusta.”, Antero pyysi. Erin punnitsi vaihtoehtojaan. Valitus ei välttämättä toisi hänelle minkäänlaisia korvauksia ja poika tuntui olevan syvästi pahoillaan.

 

 

 

Niinpä Erin päätti antaa Anterolle toisen mahdollisuuden. ”Ei kai tämä voi enää pahemmaksi mennä?”, hän ajatteli. Ei välttämättä.. Antero tosin tuntui varmemmalta saksiessaan Erinin hiuksia. [Onneksi hiuksia tällä kertaa.]

 

 

 

”TSADAA! Tällainen kaunis kampaus teille tulikin! Oliko tämä mitä toivoitte?”, Antero kysäisi. ”Voi, tämähän on juuri sellainen! Aivan ihanaa! Todella vaikuttavaa! Oi, miten ihanaa!”, Erinin puhetulvasta ei ollut tulla loppua.

 

 

 

”Olet kyllä todella taitava, näin loppujen lopuksi kun ajattelen. Teit selvää siitä kauheasta maskeerauksesta. Minä kyllä suosittelen sinua ystävilleni. Pikkuisen enemmän harjoitusta niin hyvää tulee”, Erin kannusti. ”Kiitos paljon, rouva. Ja hyvää illanjatkoa”, Antero toivotti kun Erin lähti vaateostoksille.

 

 

 

Astuessaan sisään vaatekauppaan, Erin huomasi kauniin hajuveden kassan läheisyydessä. ”Onpa ihanan tuoksuista. Taidankin ostaa tätä”, hän ajatteli. Kenties Jonnea varten..? ;)

 

 

 

”Se olisikin sitten 75 simeleonia”, kassalla työskentelevä Severi Marttala sanoi. Erin ojensi pojalle satasen setelin. ”tuossa, ole hyvä.” ”Kiitos. Ja tässä vaihtorahat, olkaa hyvä.”

 

 

 

Hajuveden oston jälkeen Erin innostui tutkimaan kaupan vaatetarjontaa. Tyylinvaihdon kannalta oli tietenkin olennaista, että hän saisi uusia vaatteita.  Onneksi perhe oli säästänyt rahaa, joten Erin sai ostettua vaatteita sekä itselleen, miehelleen että lapsilleen. ”Tämä on kyllä aika hieno muuten, mutta väri ei ole kovin minun tyyliäni”, Erin pohti, mutta löysi itselleen onneksi nipun vaatteita.

 

 

 

Tällaisen vaatekasan Erin sai kuitenkin metsästettyä: eiköhän tuosta riitä vaatteita jokaiselle! ”Tämä tekisi yhteensä 3000 simeleonia”, Severi tokaisi näpytellessään kassakonetta. Ja jälleen Erin ojensi pojalle muhevan setelitukun.

 

 

 

Ostettuaan uusia vaatteita Erin halusi vaihtaa päälleen uuden asun, johon erityisesti oli tykästynyt. Niinpä hän käytti sovituskoppia hyväksi, vaihtoi vaatteet. Elikkä tällainen hänestä tuli koko muodonmuutoksen jälkeen! :D Huomattavasti äidillisemmän näköinen vaikkei vanhassakaan mitään vikaa ollut :)

 

 

 

Illalla kotona myös Jonne vaihtoi päälleen uudet vaatteet! Hänestä tuli erittäin tyylikäs. Nyt Erin ja Jonne ovat hieman enemmän vanhemman näköisiä, kun eivät omaa sellaista rock-tyyliä. ”Hei erin, nää uudet kuteethan pukevat meikäläistä!”, Jonne huudahti seistessään peilikaapin edessä. Ja Erin vain kikatti keittiössä x)

 

 

 

Sitten päätettiinkin viettää Janin syntymäpäivää! Tämä oli myös suuri hetki vanhemmille, pian heidän lapsensa olisi jo kouluikäinen. Kun Jonne mainitsi asiasta Erinille, Erin oli aivan yllättynyt. ”Niinkö nopeasti aika on kulunut!” Kyllä Erin, niin se elämä kulkee.

Janin synttäreitä oli juhlistamassa myös joku Jonnen kaveri jonka-nimeä-en-nyt-muista. Pikku-Jani oli kyllä kakusta kiinnostunut, mutta oli valitettavasti vielä liian pieni puhaltamaan sen itse, joten äiti sai puhaltaa.

 

 

 

Ja tällainen Janista sitten tuli! Hyvää perijäainesta, jos saan sanoa, aivan on äitinsä näköinen. [Luojan kiitos hän ei perinyt isänsä mustia silmänaluksia ja lommoposkia, hallelujaa sille :D Minä niin pelkäsin.]

 

 

 

Tähän loppuun vielä kuva talon uusimmasta asukkaasta, joka lähti Erinin mukaan ostarin lemmikkikaupasta: Wendy. Ricon morsmaikku, nimittäin ;)

 

 

 

No jaa, laitoinpa Riconkin kuvan ihan huvin ja ilon kannalta, kun sattui noin nättinä olemaan :) Rico ja Wendy ovat muuten samaa rotua, väritys vain on erilainen.

 

 

 

 

------------------------------------------------

 

 

Seuraavassa jaksossa vietetään lisää synttäreitä, katsotaan minkälaisia taaperoita kaksosista kasvaa ja kuinka Janista kasvaa lapsi!