Seuraavana päivänä Erin tuli tyytyväisenä töistä muhevan palkan ja ylennyksen kera. ”Kyllä meidän nyt kelpaa”, hän ajatteli mielissään. Koska Jonne ei ollut vielä saapunut töistä kotiin, kipaisi Erin sisälle vapauttamaan lastenhoitajan, minkä jälkeen hän vaihtoi vaatteet ja päätti syödä eilistä spagettia.

Kun Erin oli saanut syötyä, hän haistoi jotain pahaa. ”Hyh hyh”, hän päivitteli, ”kuka täällä haisee?” Syyllistä ei tarvinnut kaukaa hakea, sillä Jani oli mönkinyt pöydän alle Erinin syödessä. Ja tietysti hän oli tehnyt kakat vaippaan. ”Voi sinua Jani, sinun pitäisi opetella potalle, olethan jo sen verran iso poika”, Erin hymähti pojalleen, joka tyytyi vaan jokeltamaan äidilleen hyväntuulisesti tämän nostaessa poikaa hoitopöydälle.

Kun vaippa oli saatu vaihdettua, alkoi opiskelu; Erin nimittäin päätti opettaa Jania kävelemään! Olihan se aikakin, kohtahan Jani olisi jo kouluikäinen! Olisihan se noloa, ellei poika osaisi kävellä vielä kouluikäisenäkään. Onneksi Jani paneutui opiskeluun tosissaan, ainakin ilmeestään päätellen. ”Hienosti menee poika”, Erin kehui esikoistaan tämän ottaessa huojuvia ensiaskelia äitiään kohti.

Jani olikin varsin nopea oppimaan, sillä pian hän otti jo askeleita ilman äitinsä tukea. ”Tulehan tännepäin Jani”, Erin houkutteli poikaansa syli avoinna. ”Oletpa sinä nopea poika oppimaan, kyllä äiti on ylpeä sinusta”, Erin jutteli hellästi ja suukotti Jania otsalle.

”Koska sinä opettelit kävelemistä noin ahkerasti, minäpä luen sinulle sadun täältä satukirjasta. Olisiko Bambi mukava tarina?”. ”Uu,uu”, Jani jokelteli ja taputti käsiään.

Bambi luettiinkin, ja sen jälkeen opeteltiin sanoja tarinasta. ”Sano BAMBI.” ”Paapi”, Jani toisti perässä.” Ei ei Jani, BAMBI”, Erin pudisti päätään ja toisti uudelleen. ”Paapi.” ”Tämä on toivotonta..”, Erin mutisi. ”Vaihdetaanpa sanaa. Sano KUKKA.” ”Kukka”, Jani toisti. ”Hyvähyvähyvä”, Erin taputti käsiään innostuneena. ”Osasithan sinä sanoa kukka. Mahtavaa.”

Sillä aikaa kun Erin oli opetti Jania, Jonne tuli kotiin. Onneksi sentään isä huolehti kaksosista kun äiti tuntui viettävän aikaa vain silmäteränsä (siis Janin ;)) kanssa. Jonne leikki lasten kanssa ja ruokki heidät. Ja kaiken tämän aikaa Erin vain opetti Jania puhumaan. ”Onko äiti vähän höpsö kun se vaan on isoveljen kanssa?”, Jonne lässytti Jonille ottaessaan tämän pois kehdosta.

Seuraava päivä sujuikin leppoisissa merkeissä, sillä oli lauantai ja vanhemmilla sen vuoksi vapaa-päivä. Kaiken lisäksi Janin oli aika täyttää vuosia. Jonne otti tehtäväkseen kantaa Janin kakun luo, sillä pieni taaperoikäinen poika ei siihen kyennyt. ”Katsopas Jani, näin sitä puhalletaan kakusta kynttilät. Ja sitten täytyy vielä muistaa toivoa jotakin”, Jonne selosti pojalleen. ”Joo, isi.” Taustalla Erin hoilasi ”Paljon onnea” laulua. ”Paljon onnea, Jani, paljon onnea vaan!” ja heilutteli samalla hyrräänsä.

”Nyt onkin sitten aika puhaltaa kynttilät”, opasti Jonne vanhimmaistaan. Poikahan puhalsi, mutta valitettavasti isä kerkesi ensin  :) (Oli niin innoissaan tapahtumasta.) Silti Jani oli innoissaan suorituksestaan.

”No niin, jääpäs tähän, minä menen tuonne äitisi viereen”, Jonne selitti pojalleen ja meni vaimonsa viereen, missä he yhdessä hurrasivat ja taputtivat pojalleen, josta kasvoi….

TODELLA SULOINEN LAPSI!

Pientä muutosta täytyi kyllä asukokonaisuuteen tehdä, sillä asu, jonka Jani päälleen sai, ei ollut siitä hienoimmasta päästä ja samalla sitten päädyttiin vaihtamaan hiustyyliäkin, joka on muuten samanlainen kuin Jonnella :) Joten tässäpä Jani muodonmuutoksen jälkeen.

Melkeinpä heti tämän jälkeen talon ohi kulki tämännäköinen nuori neito. Ihan mukiinmenevä puoliso, kenties jommallekummalle pojista ;)

Jani tietenkin ryntäsi kohteliaana nuorena miehenä tervehtimään tätä neitoa. ”Hei, minä olen Jani Koiviston. Asun tässä talossa perheeni kanssa”, Jani esitteli. ”Minun nimeni on Helmi Tanhula. Olen täällä Kaunialassa sukuloimassa, mutta en jaksanut jäädä kuuntelemaan mummon höpinöitä, joten lähdin kävelylle”, tyttö selitti. ”Sattuisiko sinua kiinnostamaan hiustenleikkuu?”, Jani kysäisi ohimennen. ”Olen päättänyt hieman harjoitella ja tarvitsisin mallia..”.

Kukaan järkevä ihminen ei tietenkään suostuisi tällaiseen tarjoukseen mutta Helmi ei ollutkaan niin nössykkä kuin miltä näytti ja päättikin ottaa ”haasteen” vastaan. ”Istu vain siihen peilipöydän eteen, meillä onkin täällä tällainen oma hiusstudio”, Jani esitteli ylpeänä, ennekuin alkoi saksia Helmin hiuksia.

Vaikka Jani olikin ensikertaa sakset kädessä, lopputulos oli siihen nähden todella upea! Helmi sai kuin saikin kauniit hiukset ja Janikin oli tyytyväinen lopputulokseen, aivan syystäkin. "Bravo", hän hihkui ja taputti käsiään.

Tämän jälkeen oli myös aika viettää kaksosten syntymäpäiviä ja niin myös Helmi (ja lisäksi joku randomi) pääsi mukaan juhliin. Ensimmäisenä vuorossa oli Jonna. ”Katsos Jonna, äiti puhaltaa nyt kynttilät. Näin sinäkin teet sitten isompana”, Erin opasti ainutta tytärtään ja Jonna jokelteli innoissaan.

Tällainen tytöstä sitten kasvoi. Valitettavasti hän peri kaikki isänsä huonot piirteet eli ts. hänestä ei ole perijäksi, en nimittäin tahdo tuleville sukupolville lommoposkia yms. Ymmärtänette sen :DD Tarkkaan kun katsotte niin huomaatte nuo pelottavat ripset..

Viimeisenä muttei vähäisimpänä oli Jonin vuoro. Isoveikkakin töräytteli innolla torveaan, sillä olihan hänestä mukavaa että veljestä kasvaisi viimein suht kunnollinen leikkikaveri. ”Iskä, milloin Joni voi pelata palloa minun kanssa?”, hän uteli. ”No ei vielä pitkään aikaan, mutta voittehan te keksiä paljon muuta tekimistä. Ja muistattehan ottaa Jonnankin mukaan leikkeihinne?” ”Mutta isi, eihän Jonna voi leikkiä poikien leikkejä, eihän?” ”Kyllä voi, mutta leikitte sitten sellaisiakin leikkejä mitä Jonnakin voi leikkiä”, Jonne opasti. ”Tylsää..”, Jani kuului huokaisemaan ennen kuin keskittyi seuraamaan veljensä kasvua.

Janista kasvoi todellinen söpöliini, jättesött <33 Poikien välillä tulee olemaan kilpailu siitä, kummasta tulee perijä, hmm.. Kumpikohan löytää aikanaan paremman morsianehdokkaan, se lienee ratkaiseva tekijä.

Seuraavana aamuna Erin lähti tomerana töihin, miettien olisikohan tänäpäivänä ylennys tulossa… Tulikohan rouvalle kiirus vai miksihän hän ei vaihtanut työvaatteita päälleen..?

Työpäivän päätteeksi ylennystä ei valitettavasti herunut, mutta ruuasta Erin ainakin jaksoi haaveilla. Liekö edes ruokaa siellä töissä kerinnyt syömään?

Pian Erinin jälkeen Janikin tuli reippaana kotiin. Oli ollut hänen ensimmäinen koulupäivänsä ja hän tahtoi apua läksyjensä kanssa, joita ei tietenkään sopinut jättää tekemättä. ”Missähän se äiti luuraa?”, hän mietti mutta päätti olla miettimättä turhia. ”ÄITII!!!”, Jani huusi pihalla kurkku suorana.

”Mitämitä, palaako jossain?”, Erin juoksi hätääntyneenä nurkan takaa. ”Ei ei äiti, minä vain ihmettelin missä sinä olit kun sinua ei näkynyt missään. Tarvitsisin nimittäin apua läksyjen kanssa. Ne ovat yllättävän vaikeita..”, Jani huokaisi alistuneena. ”No tietenkin minä voin sinua auttaa, mutta tiedäthän sinä, että siitä on aikaa kun minä olen viimeksi istunut koulun penkillä.”, Erin hymähti pojalleen ja vinkkasi silmää. ”Tiedän tiedän, mutta kyllähän sinä JOTAIN muistat”, Jani rohkaisi äitiään vihjailevasti, otti tätä kädestä ja talutti perässään talon nurkalle.

”Ahaa, nämä onkin tällaisia tehtäviä, minä olinkin biologiassa ryhmäni paras, kun olin lukiossa!”, Erin huudahti. (”Siihen tosi saattoi vaikuttaa se, että minulla oli salasuhde bilsan opettajan kanssa”, Erin myhäili muistellessaan millainen pahis hän oli nuorempana ollut. Aika vastuuton hän oli ollut, ainakin näin jälkeenpäin ajatellen.) ”No hyvä, sitten osaatkin auttaa minua”, Jani innostui ja Erin alkoi pälpättää ummet lammet resessiivisistä ja dominoivista alleeleista.

Samaan aikaan Jonne vietti laatuaikaa nuoremman poikansa kanssa opettaen tätä puhumaan, tarkoituksena oli saada sanotuksi sana ’”isi”, joka melkein onnistuikin täydellisesti.

Kun Erinkin oli saanut Janin kanssa läksyt tehtyä, hän siirtyi opettamaan tytärtään kävelemään. ”Siitä vain, rauhassa Jonna, ei ole mikään kiire”, Erin toppuutteli tytärtään, joka olisi ollut lähdössä vauhdikkaammin kuin mitä äiti olisi pysynyt mukana. ”Äää”, Jonna ärisi kun ei saanut tahtoaan läpi.

Vahingonilo on paras ilo, senhän me kaikki tiedämme, vai mitä? Erinkin näytti olevan tätä mieltä, sillä hänestä oli hirmuisen huvittavaa kun tytär kaatui kesken kävelyn ja pyllähti takamukselleen. Jonna olisi varmasti kironnut kovaa jos olisi osannut, oli nimittäin sen oloinen ja näköinen :D

Mutta mitäs täällä tapahtuu? O_o

…… Ahaa, koirapariskunta oli viimeinkin edennyt suhteessaan uudelle tasolle ja (Erinin toiveesta) päättäneet hankkia pentuja.

Meno mökissä oli hurjaa ja raketit lentelivät, mitä taas seurasi tuttu tiluttelu-musiikkki, joka tarkoittikin sitä että mökkireissu oli tuottanut tulosta :)

Wendy-raukka oli niin uupunut saamastaan rasituksesta, että päätti jäädä saman tien mökkiin nukkumaan :DD

Jonnakin oli rasittunut käveltyään kauan pikku jaloillaan, minkä vuoksi hänen äitinsä oli laittanut hänet nukkumaan. Tyttö vain ei ollut samaa mieltä asiasta ja halusi heti pois kehdosta. ”Hirveä rääkyjä tuo lapsi”, Jonne ajatteli ilkeästi yrittäessään tehdä uusia sävelmiä syntetisaattorillaan.

Onneksi apu ja äidin pelastava käsi (tai siis kädet) olivat lähellä, ja Jonna pääsi pian äidin lämpimään syliin. ”Aah”, hän tyytyi huokaisemaan tyytyväisenä ja painoi pienen päänsä äidin rintaa vasten.

Tällä välin täysin huomioitta jäänyt Joni oli huomannut mahansa kipristelevän tyhjyyttään ja päätti latoa suuhunsa muutaman kourallisen koiranraksuja. Tyytyväisenä poika niitä maiskuttikin kunnes…

Isä tuli hakemaan pojan ja otti tämän syliinsä. ”Olikos pojalla nälkä?”. ”Joo joo”, Joni toisteli. ”Otetaanpa sitten vähän maitoa ja mennään yöpuulle. Äiti meni jo laittamaan siskosi nukkumaan”, Jonne selitti pojalle. Kun pikkumiehen maha oli täytetty, Jonne nosti hänet syliinsä ja niin olikin Koivistojen aika ruveta unten maille.

Seuraavana päivänä Erin tuli töistä täysin maansa myyneenä; hän oli saanut potkut. ”Miksi minun pitikin unohtaa se portti auki? Voiko ihmisellä olla näin huono tuuri, ja muisti.. Siinä meni sekin ylennys", erin manaili.

”Kyllähän sinun olisi se pitänyt tietää”, hän matki esimiestään ja marssi sisälle.

Onneksi sentään joku oli onnistunut. Jani nimittäin sai 10 kokeesta! ”Hei kulta”, Erin tervehti mutta poika ei malttanut tervehtiä takaisin. ”Äiti katso katso, minä sain kympin!”.

”Voi miten hienoa kulta, tätähän pitäisi juhlistaa jotenkin. Minä vain en ole juhlatuulella..”, Erin lisäsi hieman vaisusti. ”Tsadaa”, Jani esitteli  koettaan. ”Näetkö numeron, näetkö näetkö?” ”Näen kulta. Mutta minua väsyttää, taidan mennä unosille”.

Myöhemmin illalla nähtyään ikkunasta kuinka tulikärpäset lentelivät pihalla, Erin päätti yrittää pyydystää niitä. ”Tulkaa tänne purkkiin, lentävät ystäväni”, hän maanitteli.

”Ooii, jees, sainhan minä tänne muutaman. Nämä näyttäisivät kivoilta makkarin yöpöydällä.”

Seuraavana aamuna oli iloisen perhetapahtuman aika; Rico ja Wendy saivat jälkikasvua! Wendy synnytti kolme suloista pentua tähtien kipunoidessa päällään.

Ollessaan ulkona ihastelemassa pentuja, talon oho kulki miellyttävän näköinen nuori nainen. Erin ryntäsi tietysti juttusille, sillä neitokaisestahan saattaisi saada hyvä miniäehdokkaan :)

Tämä Miinaksi itsensä esitellyt neito pääsi mukaan viettämään kaksosten synttäreitä. Ensiksi oli Jonin vuoro kasvaa.

Ja tällainen hänestä tuli! Suloisen näköinen nuorimies.

Vaatekaapin ja peilin kautta kun kierrettiin, lopputulos näytti tältä.

Sitten oli Jonnan vuoro. Miina ja Jonne heiluttelivat torvia ja väkkäröitä innoissaan Jonnan valmistautuessa puhaltamaan kynttilöitä. ”Valmiina kulta?”, Erin kysäisi ja sai Jonnalta myöntävän vastauksen.

Kynttilät puhallettiin isän valvovien silmien alla.

Ja tämännäköinen Jonnasta kasvoi. Oih voih… Nuo silmänaluset, posket ja ripset.. :/

Pienellä muodonmuutoksella Jonnastakin saatiin ihan kelvollisen näköinen nuori neiti. Lasit auttoivat todella paljon, kun silmänaluset ja ripset jäivät niiden taakse.

Seuraavassa osassa vietämme Janin synttäreitä ja näemme löytääkö nuorimies sydämensä valitun vai jääkö se pelkäksi haaveeksi.

 -----------------------------------------------

Tähän loppuun tuleekin sitten muutama muodonmuutoskuva (before and after - ennen ja jälkeen). Neidit kulkivat talon ohi ja ovat mahdollisia morsianehdokkaita, joten päätin napata heidät ja stailata uuteen uskoon:) Nimiä en muista, paitsi ekassa kuvassa on aiemmin jaksossa esiintynyt Miina ja huomattavasti paremman näköisenä ;) <3