No niin, tässäpä toinen osa Erinin elämästä. Nyt alkaakin lempi roihuamaan <3 Pistäkääpä kommenttia luettuanne ;)

--------------------------------------------

Seuraavana aamuna, herättyään virkeänä ja intoa täynnä uuteen päivään, Erin päätti pistäytyä heti aamusta Stadissa (taas), sillä olihan hänellä kaksi vapaapäivää peräkkäin.

Siellä häntä vastaan tuli heti noita, ilkeäkin vielä, mutta rohkeana naisena Erin meni noidan juttusille. ”Hei, olen Erin. Mikä sinun nimesi on?” Erin kysyi kohteliaasti kun ei oikein tiennyt kuinka noita ottaisi hänet vastaan. ”Minun nimeni on Raisa.” noita esitteli itsensä, mutta lensi pian luudallaan pois sanomatta edes hyvästejä. ”No, kaipa hän ei ollut siitä sosiaalisimmasta päästä” Erin ajatteli.

Ilta alkoi jo hämärtää, joten Erin päätti pitää kiirettä jotta kerkeäisi käymään museossa. ”Mielenkiintoinen veistos” hän mietiskeli, ”mutta ei aivan minun tyyliäni. Taidankin tästä lähteä syömään”.  Niinpä hän suunnisti yläkerran kebabpaikkaan, josta osti yhden kebabin.

Lähtiessään museosta Eriniä vastaan tuli noita, tällä kertaa hyvä. Noidalla olikin Erinille tärkeää kerrottavaa, sillä hän värväsi Noitakerhoon uusia jäseniä ja kyseli sattuisiko Erin olemaan kiinnostunut. ”Ei kiitos, katsotaan sitä joskus toiste.” Erin töksäytti ja häipyi paikalta. Noidaksi muuttuminen ei kiinnostaisi häntä juuri nyt, vaikkakin kuullosti jännittävältä.

Kotiin kulkiessaan hän käveli erään kahvilan ohi, jonka edessä hän näki ihmispatsaan! ”Voi tavaton kuinka lahjakas tuo mies onkaan!” Erin huokaisi. Välillä hän nauroi makeasti kun patsas muuntautui mitä erikoisimpiin asentoihin, jonka jälkeen Erin päätti lahjoittaa tuolle taitavalle miehelle muutaman simeleonin.

Kotiin päästyään Erin innostui ajamaan kuntopyörällä, mutta joutui lopettamaan sillä hänen mahassaan tuntui ikävältä. Vessakäynti paljasti, että kuukautiset olivat alkaneet! ”Voi kun mahaa nipistää”, Erin voihkaisi ja päätti käydä lepäämään.

Kuitenkin hän heräsi vielä myöhemmin illalla siihen, että hänen mahansa murisi ja päätyi napostelemaan sipsejä! [Olisi syönyt edes jotain terveellisempää ja täyttävämpää!] Onneksi tämän jälkeen hän sai unen päästä kiinni, eikä mahakaan enää äännellyt.

Seuraavana aamuna maassa oli reilusti lunta ja kun Erin katsoi ulos ikkunasta, hän näki tällaisen komistuksen! [Piirteiltään komea, hiuksista ja kasvomaalauksesta ei voi sanoa samaa.] ”Tuollaista namua ei parane päästää menemään”, hän hihkui innoissaan vetäessään ulkovaatteitaan päälle.

Heti naisen astuessa pihalle, mies huomasi hänet ja käveli pihalle. Herra ainakin taisi silminnähden tykästyä neitokaiseemme, sillä hän ei turhia aikaillut  :) Myös Erin ihastui mieheen silmittömästä, aivan päätäpähkää, kuten hänen tapaansa kuuluu. Kunpa tästä ei vain seuraisi ikävyyksiä.. :/ Liian pikaiset suhteet saattavat olla tuhoo tuomittuja...

Erin kutsuikin Jonne Pulliaiseksi itsensä esitelleen miehen syömään kanssaan, jolloin pääsi esittämään tälle kokkaustaitojaan. Ja hyvinpä Jonnelle tuntui maistuva! ”Oletpa sinä oiva kokki!” hän kehui Eriniä. ”Kiitos, olen päättänyt opetella ruoanlaittoa oikein urakalla sillä joskus tahdon laittaa tulevalle perheelleni oikein herkullista ruokaa”, nainen sanoi vilkuillen Jonnea, joka taas vilkuili Eriniä. Selvää ihastuksen tuntua… <3

Ruoan jälkeen Erin ehdotti tanssia ja kyyhkyläiset siirtyivät tilavammille vesille tanssimaan. Kylmään pakkasilmaan tietenkin, onneksi heidän tunteensa kävivät sen verran kuumina, että he pysyivät lämpiminä. ”Onpa sinulla kauniit silmät”, Jonne aloitti selvän flirtin heidän siinä tanssiessaan. ”Kiitos”, Erin sanoi ja oli niin hermostunut, ettei muuta kyennyt sanomaan.

Mutta kyllä nainen aina keinot keksii! Hieman itseään rohkaistuaan Erin otti ratkaisevan askeleen ja siirtyi huulet töröllään Jonnea. Harmi vain, muisku meni poskelle eikä suinkaan huulilla, tietysti asiaan vaikutti se, että kummallakin oli silmät kiinni :P

Mutta noinkin pieni askel voi johtaa suurempaan kuten nyt kävi; nuoret päätyivät oikein kunnolla imuttelemaan sisätiloihin eikä keskusteluun tuhlattu sen pidempiä aikoja :D

Ja kuinka ollakaan, pian rakastavaiset löytyivät saman peiton alta! Jonne kylläkin teki keljun tempun, eli häipyi herkän hetken jälkeen. Syy tosin oli se, että kello oli kovin paljon.

Erin sai sitten seuraavana iltana soitella miehen perään, joka oli häipynyt kesken treffien. "Hei Jonne, mitä kuuluu?2 Erin kysyi kohteliaasti. "Minne hävisit eilen illalla?" "Anteeksi, minulle tuli kiire kun huomasin että kello oli niin paljon ja minulla oli aikainen herätys. En viitsinyt herättää sinua", Jonne pahoitteli vilpittömästi. "No, ei se mitään. Tahtoisitko tulla uudestaan käymään?" "Tottakai, todella mukavaa kun kutsuit minut!" Jonne hihkaisi. "Minä laittaidun hieman, tulen heti kun kerkeän."

Niimpä niin, Erin pääsi kokkaamaan jälleen lempensä kohteelle, vieläpä samanlaisen annoksen kuin edellisellä kerralla, mutta nyt hänellä oli tärkeää asiaa sanottavanaan. Heidän istuessaan siinä pöydän ääressä, Erin siirsi kättään lähemmäs Jonnen kättä ja katsoi tätä silmiin. ”Jonne, minulla on tärkeää kerrottavaa”, Erin aloitti Jonnen nyökätessä rohkaisevasti. ”Olen aivan korviani myöten rakastunut sinuun. Rakastui heti kun näin sinut ensimmäistä kertaa”, Erin tunnusti. ”Minäkin rakastuin sinuun heti kun näimme. Ja se tunne on kasvanut entisestään nyt kun olemme tutustuneet paremmin”, Jonne kertoi Erinille. ”En tahdo menettää sinua.”

”ethän sinä menetäkään, et varmasti! Olen vain ja ainoastaan sinun!” Erin lupasi rakkaalleen. ”Kyllähän minä sen tiedän”, Jonne sanoi ja soi Erinille leveän hymyn, joka sai neidon sydämen roihuamaan entistä voimakkaammin.

Ruokailtuaan ja pöydästä noustuaan Erinillä oli vielä asiaa Jonnelle. ”Tuota noin, Jonne, mitä sinä sanoisit siihen, että… haluaisitko muuttaa luokseni?” Erin kysyi hermoissaan, vaikka tiesikin vastauksen. ”Ai että haluanko! TOTTAKAI!” Jonne hihkui ja syöksyi innoissaan rakkaansa kaulaan halaten tätä lujaa.

Jonnen muutto talouteen antoi mahdollisuuden stailata mies uudelleen, minkä seurauksena hänestä tuli tämän näköinen! [Todella ihana ilme, eikö? :D Oikein psykopaattinen. Mitähän tästä miehestä oikein tulee.. Toivottavasti Erin ei saa hermoromahdusta hänen kanssaan...] Lisäksi hän toi perheeseen 16 000 simeleonin lisävarat, minkä ansiosta taloa saatiin myöhemmin laitettua parempaan kuntoon. Jonne omaa tietotavoitteen ja haaveenaan hänellä on tulla kuuluisaksi balettitanssijaksi. Varsin miehinen haave :D Talouteen muuttaessaan Jonne oli ammatiltaan avaruuslentäjä (sotilasura), päiväpalkkana hänellä oli 1094 simeleonia. Horoskoopiltaan Jonne on jousimies ja luonnepisteitä hänellä on seuraavasti: sotkuinen (2), ujo (3), toimelias (9), leikkisä (7) ja marisija (4). On aikalailla samoilla linjoilla Erinin kanssa :)

[Oijoi, tämä pari on kyllä niin luotu toisilleen! Samanlaisia ilmeitäkin x) ] ”Hyvänen aika, Erin, en tiennytkään, että ulkoavaruudessa on elämää!” Jonne huokaili hämmästyksissään.  Eriniä aihe ei tosin kiinnostanut. "Ei kannata uskoa kaikkea mitä kirjoissa kerrotaan." hän sanoi ja tyytyi vain haukottelemaan kyllästyneesti.

Pian pari päätti hieman irrotella, ja alkoivat jorata! Kuin tilauksesta, radiosta kuului todella menevä bilebiisi [Lady GaGan Poker Face :D] ja alkoivat innoissaan tanssia sitä. Ilmeistä päätellen heillä ainakin oli hauskaa! ”Uu uu”, pari huudahteli välillä hienojen tanssiliikkeiden lomassa.

Kun tassit oli tanssittu, Jonne rohkaistui ja otti Eriniä kädestä. ”Kulta, minulla olisi TODELLA tärkeää kysyttävää sinulta...” ”Kerro vain”, Erin sanoi katsoessaan rakastaan ihmeissään. ”Minä rakastan sinua aivan valtavasti, tiedäthän sen?” Jonne kysyi. ”Totta kai tiedän sen. Ja niin rakastan minäkin sinua.” ”No, sen vuoksi minä… minä… Äh, miten tämä on nyt näin vaikeaa…”. Pian Erin sai yllättyä todenteolla, sillä Jonne kävi polvilleen hänen eteensä, veti taskustaan SORMUKSEN ja kosi Eriniä! ”Erin Koivisto, tahdotko tulla vaimokseni?” ”Voi rakas, totta kai tahdon!” Erin huudahti onnellisena. Niinpä Jonne pujotti Erinin sormeen kihlasormuksen, minkä jälkeen rakastavaiset suutelivat pitkään. Häiden ajankohdasta he ehtisivät puhua myöhemminkin.

Illan hämärtyessä nuoret käpertäytyivät lähekkäin sängylle. ”Oi Jonne, kosintasi oli niin romanttinen. Se oli juuri sellainen, jollaisesta olen unelmoinut pikkutytöstä lähtien.” ”Onpa hyvä, että olet tuota mieltä. Et ole lainkaan vihjannut minulle millaisesta kosinnasta pitäisit. Pelkäsin, että olisit halunnut kosinnan olevan jotenkin ylellinen ja vaikuttava.” Jonne tunnusti. ”Voi, ei sellaisella ole mitään väliä. Tärkeintä on ajatus, ja sitähän sinulla oli, eikö?” Erin leperteli Jonnelle ja suikkasi suukon tämän huulille. 

Minuutin hiljaisuuden jälkeen Erin kääntyi jälleen Jonnea kohden. ”Kultaseni, tahtoisitko sinä lapsia?” hän kävi suoraan asiaan. ”Tietysti, kuinka niin?” ”No.. tuota, ajattelin että tässähän meillä olisi oiva tilaisuus yrittää lastensaantia..” Erin selitti. ”Mikäs siinä”, Jonne vastasi pilke silmäkulmassa ja vetäisi morsiamensa peittojen alle. Olisihan heillä koko yö aikaa. :) *winkwink*

Seuraavassa osassa saadaan selville, miten käy Jonnen ja Erinin lastensaamishankkeen.

Tärppäsikö heti, vai onko koitettava uudelleen? Pysykää ihmeessä mukana, kolmas osa saapuu mahdollisimman pian!