Tässä on Erin Koivisto, Koivistojen suvun kantaäiti. Hän on horoskoopiltaan Leijona ja luonnepisteitä hänelle on kertynyt seuraavasti: sotkuinen (3), menevä (8), toimelias (6), leikkisä (7), marisija (1). Erin omaa perhetavoitteen ja hän toivoo olevansa joskus opetusuran huipulla, eli työskentelevänsä opetusministerinä.Siinäpä on tavoitetta kerrakseen :)  Erin pitää tummahiuksisista, sporttisista miehistä, mutta liian paljon kiloja saaneet henkilöt saisivat hänen mielestään suksia suolle. (Ei kovinkaan pinnallinen tyyppi, vai mitä?) Erinillä on myös koira nimeltä Rico.

Erin oli nähnyt lehdessä lupaavan ilmoituksen myynnissä olevasta, halvasta keskikokoisesta tontista. ”Jo pelkkä tyhjä tontti on lukemattomia mahdollisuuksia täynnä!” hän ajatteli. Niinpä neito otti yhteyttä ilmoituksen julkaisijaan, ja teki kaupat.

Lopulta muuton päivän sitten koitti ja Erin sai pienen maapalstansa, jonne hän muutti koirakaverinsa Ricon kanssa. Jäljelle jääneillä $4800 hän rakennutti itselleen vaatimattoman, mutta kotoisan yksiön, jonka hän sisusti mielensä mukaan, halvalla budjetilla tietenkin. Lisäksi hän hankki pihalle lammen, josta hän saisi kalastettua kaloja, jotka taas olivat sekä pientä lisätienestiä että vaihtelua ruokapöytään.

Heti ensimmäisenä aamuna Erin huomasi ulkoillessaan postinkantajan. Hän päätti mennä tervehtimään tätä nuorukaista, sillä ei tuntenut ketään koko Kaunialassa. "Hei, olen Erin Koivisto, muutin tänne juuri." "Hei, minä olen Aaron. Olen tämän alueen lehdenjakaja." nuoriherra esitteli itsensä. Valitettavasti Aaron oli kovin kiireinen, sillä lehdet eivät saisi myöhästyä jakeluaikataulusta kovin paljoa, minkä vuoksi he eivät kerinneet rupatella kovin kauaa, mutta Aaron sanoi palaavansa seuraavanakin aamuna. [Tietysti.]

Tämän jälkeen Erin päätti tutustua Aaronin toimittaman sanomalehden ”Vapaita työpaikkoja” – palstan tarjontaan, joskaan hän ei löytänyt itselleen sopivaa työtä. Rico sen sijaan sai työn viihdealalta, jonka palkka oli kaikista suurin :) "Ehkäpä minäkin löydän jonkun työn. Rahalle olisi todellakin käyttöä.."

Myös tällainen herra vieraili pihalla. Liekö Rod Humble itse haissut noin pahalle vai mistä moinen ilme?

Herra Humble jätti jälkeensä tervetuliaislahjan, yllätyspaketin, jonka Erin huomasi viedessään lehteä roskikseen ja innoissaan hän avasi paketin. Sisältä paljastui tietokone! "Voi juku, nyt voinkin katsoa lisää työpaikkoja Internetistä!" Erin hihkui onnessaan.

Tuumasta toimeen, Erin päättikin heti tutustua Internetin kattavaan työtarjontaan, ja niinhän siinä kävin, että hän löysi kutakuinkin itselleen sopivan työn politiikan alalta. ”Työskentelen siellä ainakin sen aikaa, kunnes löydän työn opetusalalta. Politiikka vaikuttaa ainakin vähintään yhtä mielenkiintoiselta ”, Erin ajatteli mielessään. Rahapulan vuoksi hän kuitenkin joutui myymään tietokoneen, koska sille ei ollut juuri sillä hetkellä sen kummempaa käyttöä

Netissä surffailu olikin näköjään yllättävän rankkaa puuhaa, sillä Erin alkoi valmistaa itselleen tomaattivoileipää. Vaikka liekö syynä se, että hän ei ollut syönyt koko aamuna? No, jokatapauksessa ruoanlaittopisteet nousta aivan silmissä!

Pian ovelta kuuluikin ääniä: joukko naapureita oli tullut toivottamaan Erinin ja Ricon tervetulleiksi Kaunialaan! Mielissään tästä ystävällisestä vastaanotosta, Erin meni tervehtimään naapureita.(Mukana oli myös pari varteenotettavaa sulhasehdokasta mutta sattuneista syistä heitä ei huomioitaisi tällä saralla. Ensinnäkin molemmat miehet ovat varattuja ja toiseksi, ehkä tärkein syy, oli että he eivät olleet NPC/townie-hahmoja..) "Hei, tervetuloa Kaunialaan!" naapurit huusivat kuorossa. "Olemme uusia naapureitasi." Vaaleahiuksinen mies esitteli itsensä Kristianiksi, ruskeahiuksinen osoittautui Danieliksi ja miesten perässä hiipparoinut nainen oli nimeltään Eva.

Vaikka kumpaakaan miestä Erin ei voinut katsoa aivan sillä silmällä, juttu kuitenkin luisti hyvin Danielin kanssa ja he pääsivätkin kanssa ystävystymään. ”Hyvä niin”, Erin ajatteli, ”sillä ystäviä ei voi koskaan olla liikaa.”

Vieraiden lähdettyä Erin päätti kasvattaa luovuustaitojaan, joten päätyi ostamaan maalaustelineen. Kuva, jonka hän sai valmiiksi, ei ollut hienoimmasta päästä mutta silläkin tienasi muutaman simeleonin. "Pienestä se suurikin ponnistaa", Erin myhäily maalatessaan. Liekö naisella ollut taiteilijan ammatti kiikarissa?

Seuraavana päivänä töistä tullessaan Erin oli erittäin hyvällä tuulella ja syystäkin; hän oli saanut ylennyksen! Samoin kävi myös Ricolle, joka tuli kotiin hieman Erinin jälkeen.Tämä tiesi taas lisää simeleoneita! [Jihuu, pian päästään tuhlaamaan! :D]

Illan edettyä Erin huomasi talonsa ohi kulkevan nuorukaisen. Matti Alitupa oli varsin kuuma tapaus, joskin vähän nuori Erinille, mutta tämä ei neitoa haitannut. Niinpä hän pyysi Matin luokseen kylään mutta huomasi pian, että Mattihan oli paljon villimpi kuin ulkoapäin näytti…

Nuorimies nimittäin päätyi roikkumaan Erinin jääkaapin oveen kaun mikäkin apina! ”Monenmoista olen tähän mennessä nähnyt, mutta en mitään vastaavaa”, Erin ajatteli ihmeissään katsellessaan Matin roikkuvan hänen jääkaappinsa ovessa. "Kunhan ovi vain ei irtoaisi.." hän ajatteli huolissaan. Kaappi kun ei ollut hintavimmasta, ja näin ollen kestävimmästä päästä. Matti saikin yllättävän pian lähtöpassit Erinin luota, ja takaisin ei ollut tulemista ennen kuin osaisi käyttäytyä hillitymmin.

No, Erin vietti sen illan opettaen Ricolle kuinka leikitään kuollutta. ”Olihan minulla hieman toisenlaisia suunnitelmia, mutta kyllä tämäkin on hyödyllistä. Ricohan voi saada ylennyksen.”, Erin pohdiskeli. Hän eläytyikin varsin hyvin opettaessaan Ricolle tätä vaikeahkoa temppua ja koira totisesti näytti hämmästyneeltä siitä mitä emännälle oikein tapahtui. Huoli kuitenkin osoittautui turhaksi kun Rico huomasi, että emäntähän olikin ihan kunnossa!

Koska seuraavana päivänä Erinillä oli vapaapäivä, joten hän päätti lähteä Stadiin. Siellä hän törmäsi ennustajaeukkoon, jonka kautta hän pyysi saada seuralaisen. Erin pulittikin eukolle mahdollisimman suuren summan mutta Gabriel ei oikein ollut se henkilö, jota Erin etsi. Paremman puutteessa Erin päätti kuitenkin lähteä treffeille Gabrielin kanssa, ensinnäkin sen vuoksi ettei mies tulisi surulliseksi ja toisekseen, miehessä oli jotain mikä sai Erinin uteliaaksi..

Treffit kävivätkin romanttisemmiksi kuin Erin oli uskaltanut ajatella. Hän oli vain ajatellut pientä viatonta flirttiä Gabrielin kanssa mutta pian he tanssivatkin hidasta slovaria  hyvin lähekkäin dj:n apinoidessa taustalla.

Rauhallisen tanssin jälkeen oli kokeiltava jotain vähän ”villimpää”. ”Keilaus voisi olla mukavaa”, Erin sanoi Gabrielille, joka johdatti neidon radalle. Herrasmiehenä Gabriel antoi Erinille ensimmäisen vuoron, mikä sai hänet entistä hermostuneemmaksi. ”Voi kun minä nyt osuisin..”, Erin toivoi hartaasti. ”Älä huoli, kyllä se hyvin menee”, Gabriel rauhoitteli. Onneksi keilaus sujui onnistuneesti.

Treffit olivat oikeat unelmatreffit ja kotiin päästyään Erin löysi postilaatikostaan romanttisen kirjeen Gabrielilta. ”Ihanaa, hän on muistanut minua!”, Erin hihkui onnessaan. Ehkä Gabriel ei olekaan niin toivoton kuin miltä aluksi vaikutti.

Ei todellakaan, ainakin Gabriel vaikutti olevan tosissaan Erinin kanssa. Sen nainen tajusi illemmalla, kun Gabriel toi hänelle lahjaksi hulpean poreammeen! Valitettavasti se oli kuitenkin myytävä, sillä siitä sai hyvät rahat..

Vessaan mennessään Erin huomasi peilistä, että hänellä oli naamassa jotain likaa. ”Voi rähmä. No, nyt ei auta kuin pestä naama.” Erin päivitteli.

Naamanpesu sujui nopeasti ja mutkattomasti, ja sen päätteeksi Erin päätti pestä hampaansa, sillä hänestä tuntui, että hampaankoloon oli jäänyt jotain. ”Varmaan jotain salaatinlehteä päivälliseltä..” hän pohti ääneen. Tämän pitkän päivän päätteeksi Erin kävi uupuneena nukkumaan herätäkseen uuteen päivään.

Ensi jaksossa nähdään, onnistaako Eriniä rakkauden saralla? Löytääkö hän TODELLISEN sydämmensä valitun?